Aluksi tälläinen pieni yhteenveto tapahtuneista asioista, mitä edellisen blogikirjoituksen jälkeen on tapahtunut. 

Lista ongelmista oli aika pitkä ja nyt on ratkaistu noin puolet kaiken kaikkiaan. Kuten olen maininnut, joudumme tekemään tämän taisteluvaunun rakennuksen käytännössä nollabudjetilla ja se aiheuttaa monen moista harmaata hiusta näinkin nuoreen päähän. 

Suurin ongelmamme oli romumetalli ja Civiciin uudet renkaat, kun emme voi käyttää Civicin mukana tulleita kalliita alumiinivanteita rakennushommassa. Ja oikeasti siinä ei olisi ollut edes mitään järkeä. 

No. Aloitimme muutama viikko sitten yhteistyökumppanin etsinnän paikallisista romuttamoista ja oletimme sen olevan äärimmäisen vaikeaa. Mutta tällä kertaa onni oli myötä ja ensimmäinen puhelu tuotti jo tulosta. Löysimme erittäin hyvän kumppanin Mikey's County Cars Oy:stä. Sieltä saimme kaiken mahdollisen romumetallin, mitä tulemme tarvitsemaan rakennustyössä. Tänään perjantaina kävimme kuorman hakemassa. Saimme juurikin sen, mitä olimme hakemassa ja se toi paljon uskoa tälle projektille. Aloin itse idean isänä ja jonkin näköisenä visionäärinä jo vaipua epätoivoon, mutta onneksi tämä päivä toi hieman valoa pimeytään. 

Toinen suuri ongelmamme oli saada sopivat renkaat kulkineeseen. Aloin jo pikkuhiljaa huolestua tilanteesta, mutta onneksi olen Facebookin aktiivinen käyttäjä ja kerrankin siitä oli hyötyä. Facebookin "Annetaan/vaihdetaan/vastaanotetaan"-ryhmän seinälle heitin ilmoituksen renkaiden tarpeesta. Kaksi tuntia myöhemmin ilmoitti rouvashenkilö Helsingistä, että hänellä olisi ylimääräiset ja sopivat renkaat ja näin oli ratkaistu tämäkin ongelma. 

Muutenkin tämä leffaprojekti kokonaisuudessaan on edennyt Onnettaren suosiossa. Olemme saaneet porukkaan erittäin päteviä ja motivoituneita ihmisiä. 

Viikonlopun suunnitelmana on urakoida oikein kunnolla tuon vehkeen ympärillä. Rakennetaan nyt kaikki mahdollinen, mitä vain voi tehdä tällä puutteellisella kalustolla. No, ei se nyt kauhean puuttellinen ole! Kaikki muu on, paitsi hitsauslaitteisto, jota emme saaneet erään instanssin ehkä omituisten sääntöjen vuoksi. Hitsaukset jäävät siis myöhemmäksi. 

Työryhmä on paikalla koko viikonlopun puuhaamassa ja jos tämä viikonloppu kusee, niin valmistumisen kanssa voi olla todella suuria vaikeuksia. Ja tämä ei ole ollut pelkästään yhtä onnea ja autuutta, sillä koko ajan tulee aivan omituisia pieniä vastoinkäymisiä, jotka ollaan tähän mennessä onnistuttu selättämään. Kuten vaikka esimerkiksi popniitit, eli virallisesti vetoniitit. Tälläinen maallikko voisi kuvitella, että niitä nyt mistä tahansa rautakaupasta saa kilotavarana ja ihan mitä kokoa tahansa. Havaitsin olevani väärässä ja nyt kovasti tässä mietitään, miten korvataan nuo näppärät ja näyttävät tarvikkeet. Eiköhän sille joku ratkaisu löytyne. Ja löytyykin.

Toinen ongelma on nämä Suomen sääolot. Mikähän ihmeen taika siinä on, kun Kouvolaan tulee, niin joka ikinen kerta taivas vuotaa. No puuhataan vaikka sitten vesisateessa. 

Perhana, tästähän voi ihan oikeasti tullakin jotain...