Aluksi kerron tässä vähän mihin tämä kulkine on sitten loppujen lopuksi tulossa. 

Elokuvakollektiivi johon kuuluu edes menneen Kumikanan jäseniä ja Kouvolalaisia hörhöjä (En siis tarkoita etteikö entiset Kumikanalaiset olisi hörhöjä mutta nämä Kouvolan sekopäät vetävät tästä hörhöilystä voiton ylivoimaisesti) päättivät aloittaa elokuvan Haaskalinnut tekemisen. Tässä vaiheessa olisi varmaan ihan hyvä kun olisi lukenut sen käsiksen (Joojoo, luenluen) mutta mitä nyt olen kuullut tästä projektista niin se kertoo marssiin muuttaneista ihmisistä joilla ei ny ihan hyvin mene, siel kai on joku tapaturma tapahtunut ja he ovat sitten selviytyneet miten parhaaksi ovat nähneet ja sitä kautta yhteiskunta on ajautunut anarkiaan ja siitä tulee sellainen hauska scifilänkkäritoimintaseikkailukauhu- tarina.

Tätä kulkuvälinejuttua ei pitänyt alunperin tullakkaan, mutta jostakin kumman syystä minä sitten menin laukomaan jotain sen kulkuvälineen puolesta ja kuinka ollakkaan niin tässä sitä olen epätoivoisesti yrittänyt edistää tätä kulkine hommaa. No joutavalla jotakin...

Ensimmäinen vaikeus oli löytää auto joka liikkuu. Asun PK-seudulla jossa on paljon vanhoja hylättyjä autoja. Tai ainakin oli. Ja nimen omaan oli. Aika paljon oli siistitty alueita ja ne auton oli kadonnut. Ja sitten ne harvat jotka olivat vielä paikallaan, niin ne ei sitten liikkunut. Monet autot siis  tuli käytyä kysymässä, mutta joko ne ei liikkunut tai  yllättäen kun on jostakin kiinnostunut ja sanoo mihin tarkoitukseen se tulee niin hintaa napsahti aina vähintään pari sataa joka nyt ei meidän budjettiin käy. Pari viikkoa tässä meni etsien, soitellen, kysellen ja puhelinlaskua älyttömästi kasvattaen. Ja hyödyinkö siitä mitään? No en todellakaan. 

Aloin jo vaipua asian suhteen epätoivoon kunnes vanhan koulutoverini kanssa jutustelin niitä ja näitä puhelimessa ja jotenkin asia ajautui siihen että hänen pihassaan nököttää tällä hetkellä melkein leimassa oleva melkein liikenteessä oleva melkein laillinen kulkuväline jonka saa hakea pois jos maksaa saman kuin romunkerääjä maksaisi. Sehän on siis hyvä. Ja saadaan taas arvon Valliuksen kanssa jännittää että saako poliisit tällä kertaa kiinni kun siirrämme sen romukasan Keravalta Kouvolaan. Heh, sinällään hauska siirto. Suomen paskimmasta kaupungista Suomen turhimpaan kaupunkiin.

Kulkuvälineeksi sitten valitkoitui vanha vuosimallin -92 Honda Civic josta kuvia laitan myöhemmin.

Nyt kun on lopultakin se kulkine hommattu, on enää muutama pikku haaste. Eli mistä tarvittavat romumetallit, mistä työkalut ja missä sen voi tehdä. Ja tämä kulkuvälineen hommaaminen oli kaikkein helpoin vaihe niin miten vaikeaa tästä voi vielä tullakkin. Alkaa iskeä pakokauhu. 

Ja pyyteettömänähän en tätä blogia kirjoittele vaan yritän levittää tätä mahdollisimman laajalle että joku mahdollisesti kiinnostuisi tästä projektista ja saattaisi avustaa edellä mainituissa ongelmissa. Toivon näin. Olen optimisti.